Nyt alkaa jo pitemmän päälle nää itsemurja ajatukset voittaa...
Ja vois niin helpostikkin sen tehä.
Oon suunnitellu sen:
Ottasin 100mg Tramaleja, koska no siihen ois helpoin kuolla. Vaikka ansaitsisin hirveen tuskan kuollessani.
4200kcal tänään syönyt.
Vihaan, vihaan ja vihaan itseäni.
Olen niin vitun LIHAVA.
HALUAN KUOLLAKSENI OLLA LAIHA JA KAUNIS.
Mitään muuta en ole ikinä toivonut.
Se on ollut haaveeni pienestä asti.
Haluaisin olla malli.
Kaikki kadehtisivat minua.
Mutta ei.
Ei.
Minä olen lihava ja ruma.
En ole suosittu.
Kukaan ei huomaa minua.
Olen näkymätön, yksin itsemurha ajatusteni kanssa.
Minulla on yksi ystävä.
Kaksi "kaveria".
Perhe.
Psykologini.
Ei muuta.
Jotkut ajattelevat varmaan että eihän muuta tarvitsekkaan mutta minä olen aina halunnut olla "se" suosituin tyttö jonka kaikki tuntevat.
Mutta sain mitä ansaitsin.
Onneksi minulla on ystäväni jolle voin puhua kaikesta, jopa itsemurha ajatuksistani.
Muille esitän kilttiä enkeliä jolla ei ikinä ole ongelmia.
Jokainen kuolee joskus.
Ehkä minä vain lähden pois täältä ennen aikaisesti.
100mg tramaleja joutuu ottamaan yllättävän paljon. ja luultavasti joku löytää sut ennenkun kuolet. Ja se jäätävä pöhnä mikä niistä jo imeytyneistä jää on kauhea.
VastaaPoistaItsemurha on luovuttamista... Toivottavasti et siihen päädy, elämässä on paljon muutakin kun masennus. ja syömishäiriö...
jaksamisia...liityn lukiaksi